Oon vinkunu jo joitakin vuosia Dolomiiteille. Oi-joi-jjoi, nyt se on aihe josta voisin pitää vaikka kuinka monta esitelmää. Meidän ihmettelystä ei meinannut tulla loppua ja kolme päivää kun oli huristeltu menemään kippurateillä, tajuttiin että oltiin ihmetelty ja kummasteltu maisemia mutka toisensa jälkeen ihan väsymykseen asti. Siis, väsyttiin ihmettelyyn, tosi kummallinen tunne! Tänne on pakko päästä uudelleen ja ensikerralla laitetaan oikeasti ne lenkkarit jalkaan, noustaan hissillä ylös ja otetaan uudet visiot ylävinkkelistä.
***
For many years I've been crying to get to see the Dolomites. Now, it's a topic I could talk your ears off. For three days we drove the switchback roads, and we were so amazed after each hairpinturn that we actually got really tired of being amazed all the time! Now that's a weird feeling! Next time, we will actually wear our sneakers, take the lift up to the mountains and just walk and wonder the views from the top.
Meidän kotikylä... the village we stayed |
Kyläraitti |
Simple life |
All you can see is peace |
Fresh and clean like nowhere else |
Vähän tarkempi katsaus itse dolomiittivuoriin. Niin ihmeelliset!
***
A bit closer look to the Dolomites, so magnificent!
Täydellistä.... just perfect! |
Polku kotiin |
How small we actually are... |
A good example of road nice to drive |
Auringonlaskun aikaan
***
By the time of sunset
Ikävä jäi, ehkä jonakin päivänä vielä....
Siihen asti fiilistelen kuvien kanssa.
Aurinkoisia päiviä, hei, vieläkään ei ole syksy!!!!!
***
Miss these, maybe one day again....
Until that day, I still have my photos.
Sunny days, where ever you are!