Katsahdus alaspäin

Eräänä liukkaana, sumuisena talvipäivänä Pispalassa.

Tervetuloa talvi

Blogi on ollut hävyttömän pitkällä tauolla, mutta kuvaus ei. Oikeastaan kuvaus ja sen opiskelu on vienyt aikaa nyt taas vähän enemmän ja se on näkynyt tässä blogikäyttäytymisessä. Jatkossa taas yritän pysyä näkyvillä myös täällä.

Toivotan lukijat ja talven tervetulleeksi 

>

Jenni

Toukokuu

Toukokuussa on kiva tehdä retkiä metsään. Vielä ei ötökät kiusaa =) Metsässä näyttää nyt tältä

 

 

No joo, ei ole taaskaan makroa, mutta ehkä sitten ensiviikolla!

Kaunista loppuviikkoa!
Jenni

Roska

Roska on ruma sana tälle, mutta eipä näitä säilömäänkään kukaan voi alkaa. Oon aiemminkin kuvannut lakastuneita orgidean kukkia, mutta piti ottaa uudet kuvat vähän uudella näkökulmalla tämän viikon haastetta varten. Ja oon hurjasti myöhässä! Mutta yritän vielä sinnitellä mukana!

Ensiviikon aihe on Toukokuu ja sitä varten on taidettu kuvakin jo ottaa! 

Sen lisäksi yritän nopeasti postata tänne niitä supersöpöjä kuvia joita jo aiemmin lupailin.

Jenni

Aarre

Tämän viikon teemakuva on aiheesta Aarre. Kovin henkilökohtaisiin asioihin en halua blogissani mennä, mutta tiedätte varmaan että kun mielleyhtymä menee samantien johonkin, sitä on joskus vaikea ohittaa tai yrittää korvata jollain "toiseksi parhaalla".

No niin, ennen kuvaa tulee selitys; olen perinyt mummultani hyvin paljon. Isoimmat ja tärkeimmät oppimani asiat, ovat periaatteessa peräisin mummultani, ainakin olen oppinut ne paljolti hänen tiedonjanonsa ansiosta. Mummu oli hyvin hyvin kiinnostunut lukemaan ja oppimaan uutta. Siis poikkeuksellisen kiinnostunut. Ja ehkä, ainakin toivon, sellainen sama ikuinen kiinnostus kaikkeen uuteen on periytynyt myös mulle. Ja tämä -kiinnostus, oppimisen jano, terve uteliaisuus, tieto, viisaus- on siis mun aarre. Kuvassa Mummu ja mummun kirja.

Mukavaa viikkoa!
Jenni

Huhtikuu

No nyt menee aika kauas makroilusta, mutta olkoon, onhan sentään huhtikuu. Seuraavassa kuvia huhtikuiselta suolta reilu viikko sitten. Oli taas mukava retki.

Viikon päästä taas nähdään! Jenni 

Tekstiili

Tämän viikon haaste oli tekstiili. Tämä tekstiili liittyy mun viimeiseen harjoituskuvaukseen, siitä tulossa postaus myöhemmin. Mutta kuten näette, tekstiilit oli kondiksessa! Taidatte keksiä mistä tekstiilistä voisi olla kyse?

Kivaa loppuviikkoa ja ensiviikolla haasteena huhtikuu, silloin tavataan taas.

Kevään merkkejä

Tämän viikon haaste on nimellä kevään merkkejä.

 Meidän takapihan takana (!!) on yllätyspuu, vai mitä ootte mieltä. Kuvat otettu viimeviikolla vesisateessa...

Tämä puu tuo meille kevään, vaikka lunta tulisikin taivaan täydeltä =)

 Ja jos jotakuta luontoihmistä mietityttää mistä on kyse, niin selvitysten mukaan tämä on Näsiä-niminen laji, myrkyllinen mutta harvinainen.


Kivaa viikkoa kaikille! <3

Ääni

Toisin kuin viimeksi lupailin, kuva liittyy tällä kertaa ääneen (niitä söpöjä kuviakin on varmaankin vielä tulossa). Kokeilen ihan virkistyksen vuoksi vastata pienilintu.blogspot.fi makrohaasteisiin, nähdäkseni uusi haaste astuu kuvaan viikoittain. Tämän aihehaasteen lisäksi yritän hiukan kokeilla erilaisia uusia valokuvausvinkkejä joita olen turuilta ja toreilta kuullut. Joten tårta på tårta, katsotaan saisinko repäistyä ja päivitettyä blogia ihan kerran viikossa, lyhyestikin. 

Tässä kuitenkin tämän viikon kuva, teemalla Ääni

Palataan, viikon päästä, iik!

Täällä ollaan

Blogin päivitys on jäänyt, valokuvaus ei, vaikka harmaa ja pitkä epätalvi hieman söi motivaatiota lähteä ulos harjoittelemaan. Syksyllä olin parilla kurssilla, ja nyt ymmärrän kameraani paremmin kuin aiemmin. Jossain kohtaa huomasin, että kaikki tähän asti otetut kuvat on ihan kuraa, mutta sitten taas tasapainoiltiin ja nyt oon siinä näkemyksessä että oppia ihmisen pitääkin, eikä ole väärin että oppiminen näkyy. Ideoita multa ei ole ikinä puuttunut, mutta niiden toteuttaminen on nyt lähempänä kun aiemmin ja samaten kameran tekniikan jonkinnäköinen tajuaminen aikaansaa lisää ideoita. En ole koskaan ollut hyvä olemaan medium tai vasta-alkaja vaan aina pitäs olla heti ihan kuningas. Niin... tämä valokuvaus on siis erinomainen oppikoulu oikein todella hyväksymään että aluksi vaan on huono. Ei sen kummempaa. 

Tässä jotain kuvia helmi-maaliskuulta Kallosta ja Noormarkusta, Ahlströmin ruukilta. Se on kans kiva paikka, siellä tullaan käymään vielä monesti.

Ensikerralla kuvat ehkä sellasesta suhteellisen söpöstä kohteesta, en malta itekään odottaa <3

Jenni

Work of an artist

Kovat oli odotukset Antelope Canyonin suhteen, mutta ei ollenkaan turhaan. Kaikki odotukset täyttyi ja vähän enemmänkin. Tämä kanjoni on navajo-intiaanien mailla, joten pienen lisämausteen muutenkin jo tuliseen kattaukseen antoi inkkarien läsnäolo.

Tämä paikka ei ole ehkä maailman kuuluisin, muttei toisaalta mikään ihan tuntematonkaan. Mutta siis mikä paikka! Pistää vaan miettimään että mitähän kaikkea tältä maapallolta oikeasti löytyisikään jos saisi reppureissailla vaikka sen kuuluisan 25 vuotta.

***

We had really high expectations for Antelope Canyon. It paid back it all, and even more. The fact that this canyon belongs to Navajo land in Arizona/Utah, makes it even more juicy.

Antelope canyon is not the most famous place, even though it's propably one of the wonders of the world. Makes me think what kind of places there actually are, what one could find, if there was a chance to just travel let me say 25 years.

Uskomatonta, eikö vain?

Kauniita syyspäiviä!

***

Amazing, huh? 

Have a nice autumn days!

Jenni

Ihmisiä, eläimiä ja tunnelmia

Mut tunteville ei liene yllätys että rakastan lapsia. Oon vähän arka kuvaamaan ihmisiä ja koen aika haastavana sen, että kuvattavan sais sellaselle moodille että olis vaan oma itsensä ilman ns. pönötysposeerausta. Mut lapset on tässä mahtavia. Osattais olla enemmän omia itsejämme....

Reissattu siis ollaan, kuvat eri puolilta Jenkkilää, merikuvat Tyynenmeren rannoilta. Huomasitteks hylkeet ja pelikaanit! =) Maapallo on niin kaunis..... Syksyn mittaan kuvia tulossa vähän lisää.

Hauskoja helteitä!

J

Blues and sunset

Tän postauksen aiheena vois olla myös Yksin, mutta se kuulostais blogiotsikkona liian dramaattiselta, ja täysin harhaanjohtavalta mun elämän kannalta. Mutta näiden kuvien aiheena "yksin" toimii, jos sen miettii myönteisessä valossa, että yksin on aika kaunista ja rauhallista. Eikä yksinäisyys ole vaan negatiivinen juttu, vaan kaikki me kaivataan välillä yksinoloa. Siihen(kin) hetkeen Kallo toimii hyvin. Rakastun tohon paikkaan joka kerta.

***

I would have wanted to name this post "Alone", but it does not fit to my life. Only to the pictures below. Being alone at times is good for you. I find it quite beautiful and peaceful. And this place called Kallo somehow tells a nice story of beautiful lonelyness. I'm in love with that place.